Pajatso

Pajatso on perinteinen suomalainen kolikkopeli, jonka historia ulottuu 1920-luvulle, kun se tuotiin maahan Saksasta. Jasson tavoitteena on ampua kolikko laitteen oikeasta reunasta yhteen kuopista, joista voi voittaa lisää kolikoita. Kun yritys onnistuu, kolikkopinosta tipahtaa alas luukkuun kolikoita. Jos yritys epäonnistuu, pelaaja häviää kolikkonsa ja se menee pinon päälle.

Legendaarinen peli

Pelikoneen nimi, pajatso, on suomalaistettu muunnelma saksalaisten Bajazzo-nimisten alkuperäisten laitteiden mukaan. Saksan Bajazzo tulee vuorostaan italiankielisesti pelleä tai klovnia tarkoittavasta sanasta pagliaccio. Englanninkielinen vastine on RAY:n kehittämä payazzo.

Pelistä on nähty myös sähkömekaanisia versioita, jossa yhdistetään tuuria ja taitoa, kuten hedelmäjazzo, joka oli suosittu 90-luvulla. Hedelmäjazzo oli yhdistelmä hedelmäpeliä ja pajatsoa. Uudempi ihme on Komeetta Jasso, jossa taskujen voitot näytetään digitaalisilla näytöillä ja keskustan häränsilmässä on jatkuvasti vaihtuva voittosumma. Jos osut keskelle, pääset pelaamaan komeetta-lisäpeliä, jossa voit tuplata voittosi tai jäädä kuiville.

Bajazzo Taitavuuskoe automaatti

Vanhoja saksalaisia Bajazzo-pelejä on monenlaisia, ja yleisimpien variaatioiden tyyli selittää paremmin, miksi laitteita kutsutaan italialaisiksi klovneiksi. Useissa peleissä on vanhan lastenpelin, Fortunan, kaltainen pienistä nauloista tehty kehikko ja kolikon sijasta peliin tippuu metallinen kuula. Pelaajan tavoitteena on ohjata pelleä alla olevasta kahvasta ja yrittää ottaa pellellä koppi putoavasta kuulasta. Jos kuula tippuu pellen syliin, peli maksaa kolikoita ulos – jos kuula tippuu ohi, kierros on hävitty. Näin se muistuttaa myös japanilaista pachinkoa.

Suomeen tuoduissa aivan ensimmäisissä 10- ja 20-luvun peleissä oli myös pelle ja rautakuula. 30-luvulle tultaessa pelejä alettiin rakentaa Suomessa ja pelle ja kuula hävisivät, mutta nimi säilyi ja loi Suomeen oman pajatso-kulttuurin. Pellen sijaan pelissä oli muutama tasku, joihin koitettiin osua kolikolla. Monet puusepät ja metallipajat rakensivat pajatsolaitteita RAY:n lisenssillä ja niitä pystyi pelaamaan 20 ja 50 pennillä, sekä yhdellä markalla. 20-pennin pajatsoja valmistettiin aina 90-luvulle asti.

Klassinen pajatsohuijaus

Kaikilla ei riittänyt taito tai kärsivällisyys pajatson pelaamiseen ja pian keksittiin mielikuvituksellisia keinoja pajatson päihittämiseen. Eräs toimiva kikka oli työntää rullamitta ilman kärkitaitetta ylös koneeseen kolikkoluukun kautta, jolloin keskipinon pystyi tyhjentämään. Peliliike oli kuitenkin riskaabeli ja kiinni jäädessään pelaaja varmasti joutui virkavallan puhutteluun. Toinen klassikko oli porata kolikkoon reikä ja sitoa siima ympäri. Kolikko ammuttiin keskiportin yli ja vedettiin sitten siimasta, jotta se saatiin pudotettua keskiporttiin, ja näin tyhjennettyä laitteen jättipotti.

Pajatson komea päätös

Perinteisiä markan pajatsopelejä löytyi vuodesta 1976 aina vuoteen 1993 asti, jolloin uudemmat edellä mainitut laitteet korvasivat sen. Vanhat pajatsot romutettiin ja osa myytiin ulkomaille suomalaisten fanien tyrmistykseksi. Muutamia on saatu kuitenkin ulkomailta takaisin ja keräilijöillä on tallessa muutamia alkuperäiskuntoisia pajatsoja omissa miesluolissaan kunniapaikalla.

Komeettapajatsoa pelattiin vielä euroja ja puoliksi digitaalinen Pajatso RAY oli toiminnassa 2008–2015, jota pelattiin kolikoiden tapaisilla metallikiekoilla. Digitaalisten pelien suosio ajoi mekaanisten laitteiden ohi ja viimeiset pajatsot kerättiin Täyspoteista ja Pelaamoista maaliskuussa 2015. Iso osa suomalaista pelihistoriaa hävisi samalla hetkellä pelisaleista. Osasyynä on myös se, että RAY:n pelejä pelataan yhä enemmän mobiililaitteilla, kuten muitakin kasinopelejä – erilliset pelisalit eivät ole enää samanlaisessa suosiossa, kun pelaaminen onnistuu vaikka bussia odottaessa.